Arkiruokailu koetaan nykyään usein pelkkänä pakollisena velvollisuutena ja nälän siirtämisenä. Mutta mitä jos ruokailusta tehtäisiinkin arjen piristys tai edes pieni tilaisuus pysähtyä? Kalliita keittiövempaimia tai luksusravintolan miljöötä ei tarvita siihen, että ruokahetkestä saadaan tehtyä mukavampi. Kun lautasen ääreltä ei kiirehditä heti pois seuraavaan harrastukseen tai palaveriin, ruoasta nautitaan paljon enemmän. Jo pelkällä kauniimmalla kattauksella viestitään siitä, että tässä hetkessä on lupa istua hetki pidempään. Mukavat ruokapöydän tuolit toki auttavat asiaa.
Tunnelman arvostusta
Ruokailussa arvostetaan usein myös tunnelmaa, jota voidaan onneksi viilata varsin edullisesti. Kun pöydälle sytytetään kynttilä tai käytetään pelkkää valojen himmennintä, rankan työpäivän jälkeinen kaaoskeittiö muutetaan hetkessä astetta juhlavammaksi. Kynttilän liekkiä varten kun ei vaadita suuria panostuksia tai sähkömiehen tutkintoa valaistuksen uusimiseksi.
TV voidaan jättää illalla suosiolla kiinni ja laittaa sen sijaan soimaan jotakin rentouttavaa taustamusiikkia. Kun musiikkia kulutetaan paljon, huomataan nopeasti, kuinka se pysäyttää kiireiset ajatukset. Ruoan makukin korostuu aivan eri tavalla, kun aivoja ei huudateta ylikierroksilla ruutua tuijotettaessa. Jopa se hieman pohjaan palanut kaurapuuro maistuu yllättäen paremmalta, kun ympäristö pidetään rauhallisena eikä yläasteen meluisaa ruokalaa muistuttavana.
Mukava kokemus luodaan myös helposti kokeilemalla uusia makuja, ilman että netistä tarvitsee etsiä niitä kaikkein monimutkaisimpia reseptejä. Kaupasta voidaan napata mukaan vaikka tuoretta rosmariinia tai inkivääriä. Pienenä yllättävänä lisänä pöytään voidaan nostaa niinkin arkinen asia kuin kulhollinen perunalastuja tai pähkinöitä. Kun tarjolla on suolaisia herkkuja, ilmapiiri rentoutetaan kummasti ja ne arkiset murheet unohdetaan hetkeksi.
Sohvalle vai pöydän ääreen
Asuntosäätiön taannoisessa selvityksessä todetaan, että joka neljännessä suomalaiskodissa ruokaillaan yleensä sohvalla. Usein sitä sorrutaankin tuijottamaan zombina älypuhelinta tai television uutisia samalla, kun makaronilaatikkoa kauhotaan vauhdilla suuhun.
Yhteistä ateriaa ei todellakaan tarvitse aloittaa vasta valmiista pöydästä. Kun ruokaa valmistetaan yhdessä perheen tai ystävien kanssa, syömisestä tehdään heti paljon mukavampaa. Yksinkertaiset askareet, kuten vihannesten pilkkominen, koetaan tärkeiksi yhdessäolon hetkiksi. Keittiössä jaetut naurut ja ne pakolliset pienet epäonnistumiset muutetaan usein niiksi kaikkein parhaiksi tarinoiksi.
Pienet yksityiskohdat ulotetaan luonnollisesti myös itse tarjoiluun. Lämpimän ruoan syömiseen kannattaa oikeasti kattaa haarukka ja veitsi pelkän lusikan sijaan, vaikka kyseessä olisi kuinka arkinen uuniruoka tahansa. Ja muistetaanhan se puhdas vesi! Kun pöytään nostetaan kylmä vesipullo, saadaan aikaan pieni, täysin ilmainen luksus vahvojen makujen rinnalla.
Yksin syödessä kannattaa ehdottomasti muistaa oman rauhoittumisen tärkeys. Kännykän loputtoman uutisvirran selailun tai työsähköpostien lukemisen sijaan voidaan laittaa äänikirja soimaan tai vain nauttia hetken täydellisestä hiljaisuudesta. Oman annoksen ja itsensä kunnioittaminen näytetään toteen juuri tällaisissa pienissä valinnoissa.
Tiskejä ja jälkiruokaa
Jälkiruokakahveja tai teetä ei myöskään sovi unohtaa. Kun lämmin juoma kaadetaan siihen kaikkein mieluisimpaan mukiin, aterialle rakennetaan pehmeä ja rauhallinen päätös. Jälkiruoaksi ei tarvitse leipoa valtavaa kermakakkua, vaan usein riittää, kun pöytään katetaan pala tummaa suklaata tai pari yksinkertaista keksiä. Näin vatsalaukkua ei venytetä äärimmilleen, mutta makeannälkä taltutetaan tyylikkäästi.
Tiskikoneen täyttäminen on monesti tarpeettoman suuri mörkö. Kun astiat noukitaan pöydästä yhdessä ja tiskipöytä pyyhitään yhteisvoimin, jälkityöt hoituvat kuin rasvattu. Seuraavan päivän lounastauolla, kun eiliset tähteet lämmitetään mikrossa, annosta ei tarvitse särpiä muovirasiasta, vaan kas! Se voidaan oikealle lautaselle. Kun mikrolämmitettykin ruoka koristellaan vaikkapa ripauksella mustapippuria, työpäivään saadaan pientä, itsetehtyä luksuksta. Juuri näistä pienistä valinnoista rakennetaan se paljon puhuttu hyvä elämä. Raha ei ole vastaus kaikkeen.